Neuleita on kertynyt ihan pinoksi asti. Kaikista en ole kovin ylpeä. siitä ehkä on johtunut hitaus ja laiskuus niitä täällä esitellä, jotain näytettävää kuitenkin on.

Jo viime talvena aloittamani forecast valmistui viimein. Ensin ihan ohjeen mukaan, mutta alaosa tuosta ruskeasta kun sinistä ei ollut tarpeeksi. Näytti kaikin puolin niin tyhmältä napapaidalta, että päätin purkaa resoriosan ja kudoin tilalle sileää neuletta sen verran kuin sinistä vaan riitti. Vähän hölmöhän se on vieläkin ja liian lyhyt. Tuskin tulee käyttöön. Hyvää tässä työssä oli kuitenkin se, että kadotin kammoni neuleohjeita kohtaan, ihan innostuin. Monimutkaisen näköinen olikin ihan helppo.

Ihanasta Dropsin Eskimo-langasta lapaset, varmaan minulle itselleni, tykkään väristä ja tunnusta, kunnon kintaat, ja syntyivät ihan hetkessä. Jostain syystä en ole noista paksummista langoista oikein koskaan innostunut, mutta näitä oli kiva kutoa. Selkäpuoli on helmineuletta ja kämmen sileää.

Tutuille tiedoksi, ei ole vauvaa tulossa. Näitä pieniä takkeja on vain niin hauska tehdä. Joo joo. apua. Ensimmäinen virkattu ja toinen neulottu, mallit on kai omia. Ja niin pieniä, etteivät vauvalle varmaan edes mahtuisi..

Ja tämmöinen ihan aikuisten mekko. Nastin Keltuainen inspiroi minua ostamaan keltaista isoveljeä. Mekosta, jota kudoin lyhyillä pyöröpuikoilla, oli tarkoitus tulla muodikkaan a-linjainen. Pettymys oli melkoinen kun kiskaisin sen ensimmäistä kertaa päälle. Sukka mikä sukka, mutta istuuhan se ainakin aika hyvin. Väri ja lanka on musta ihania ja meidän vetoisessa kodissa myös lämpö, mutta malli saa mut näyttämään aika todella rintavalta. Hitsi. Kuva edestä onkin kadonnut jonnekin, lisään sen myöhemmin.

Tämmöinen tuubimekko syntyi heti kun ilmat vähän viilenivät elokuussa. En tosin muista mihin kohtaan se helle tänä kesänä osui.. Jonkinlaiset olkaimet tai edes vyö oli tarkoitus tehdä, mutta saas nähdä. Lanka on ihan vaan nallea ja jo kivasti nukkaantunut. Se ei onneksi sienimetsällä haittaa. Mekko on osoittautunut oivaksi selänlämmittimeksi kaikennäköisissä ulkohommissa ja kotonakin jos on vilu.

Ja tämmöset sukat. Toinen varsi oli jo viime talvena neulottu. Ihan ylpeä olen itsestäni, että jaksoin palata ja valmiiksi asti. Samaa olga-kuviota taas ja seiskaveikkaa.  Jos maltan olla ottamatta käyttöön niin ihan joululahja-ainesta ovat.

Jännä nähdä miten neulesyksy tästä lähtee. Sovin ylihuomiseksi treffit kaverin kanssa lankakauppaan. Pitää varoa riistäytymistä. Ihanaa. Taidan olla syksyihminen. Nyt tulppaaninsipuleita istuttamaan.

Puuhailtu on, vaikka en blogia ole päivittänytkään. Lähinnä pihalla ja lopputyötäkin on tullut tehtyä! Jee! Hyvä vaihe menossa vaihteeksi.. Olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin ja lopettamaan, mutta nyt taas uudella uskolla. Muutakin olen sentään tehnyt, taimia kylvänyt ja koulinut, pihalla möyrinyt, sitten vähän virkannut räsymattoa ja kaakeliajatustakin oli jossain vaiheessa, siitä on kyllä jo aikaa. Matossa on puuvillalanka ikään kuin loimena (virkattu kiinteitä silmukoita) ja leikattu matonkude kulkee niiden sisällä. En ole vielä päättänyt mihin muotoon ympyrät yhdistän, mutta yksi idea jo on. Katsotaan. Se on kevät nyt!

Pääsiäisreissulta mökille toin mukanani sotkuisen pellavavyyhden. Pellava on ilmeisesti peräisin kansakoulun omilta pelloilta. Opettaja on varmaan kehrännyt käsityötunneille materiaalia. Kaappiin jäi vielä iso pahvilaatikollinen, josta hauskaa olisikin tehdä joku isompi sisustustekstiili koululle. Olen virkannut, (dylon)värjännyt ja neulonut langasta pieniä pyyhkeitä ja nyt verhot tulossa meidän kesämakkariin. Hienointa olisi ehkä kutoa kangaspuilla, jos osais. Oikeesti oikeesti haluaisin tehdä jonkun mielettömän hienon kuvakudoksen. Kutonut olen viimeksi yläasteella, loimia en ole luonut koskaan. Kansakoululla on aina niin kiireinen ja työteliäs ilmapiiri, että laiskana on vaikea siellä olla. Olisikohan tästä mulle omaksi kesäprojektiksi.

Hirveän harvoin tulee tilaisuuksia, joihin pitää pukeutua, ja siksi ne onkin aina niin ongelmallisia. Pukeutuminen on periaatteessa musta kivaa, mutta sitten kun pitäisi oikeesti olla toisiinsa sopivat kengät ja laukut ja ehjät sukkahousut.  Virkkasin nyt itselleni kerrankin kaukaa viisaana  käsilaukun. Pussukasta tuli  aika karvainen. En tiedä  onko huopaefekti vähän liikaa kesän juhliin, ei kai. Ai että, huopaiset ballerinatossut tän kanssa ois kyllä aika hauskat!

Ihan hieno laukusta mun mielestä kuitenkin tuli. Valkoinen osa on huopanen-lankaa ja musta puuvillaa. Huovutettuna laukusta tuli vähän turhan pieni, mutta efekti on silti kiva. Reunan musta rimpsu jäi vähän turhan paljon karvojen peittoon, mutta muuten tästä tuli mun mielestä ihan juhlava.

Lapsena minuun teki suuren vaikutuksen dokumentti kiinalaisesta tytöstä, joka maalasi hienoja akvarellejä pandoista ja apinoista. Pitkän aikaa maalasin itsekin vain pandoja. Se oli oikea kausi. Kolmannella luokalla koulussa opetettiin virkkausta ja innostuin siitä toden teolla. Virkkasin yhdelle pehmolelulle kokonaisen puvuston erilaisia vaatekappaleita. Muistan, kuinka minua tuolloin hieman nolotti lapsellinen puuha. Olinhan jo iso tyttö, enkä perjaatteessa enää kiinnostunut nukeista. Voi jos olisin tiennyt. Viikonlopun pandaohjelmaa katsellessa syntyi taas yksi lelu lisää, tällainen poikaystävän mukaan”inhorealistinen, kakkaa pyllyssään” vauvapanda. (sillä on rusehtava takapuoli, kun niin niillä on..) Aika söpö.

Kevät on. Sen huomaa siitäkin, ettei kutominen enää oikein kiinnosta. Alixin nukkehaasteesta sen sijaan innostuin. Mutta en malttanut lopettaa, vaan nyhräsin molempia hirviöitä ainakin tunnin.

Poikaystävällä oli synttärit. Kudoin tummat lapaset, kun tykkää käyttää mustia vaatteita. Mutta eivätpä ainakaan heti ole päässeet käyttöön, kun lojuvat täällä kotona. Itse toivoi lahjaksi mustetta. Ja Marjane Satrapin ihanan Persepolis -sarjiksen ostin vähintään yhtä paljon itselleni. Sekin on aika musta ainakin ulkoasultaan. Vielä käytiin katsomassa sarjakuvasta tehty elokuva, joka oli ehkä vieläkin mustempi, mutta hieno.

Kuvaan on sattumalta joutunut myös keskeneräinen forecast -neule, tuo epämääräinen mytty taustalla. Vielä puuttuu hiha.

Tällaisia taitaa olla kaikilla. Peitto isoäidinneliöistä on ollut kesken jo monta vuotta. Aina välillä kaivan sen laatikosta ja virkkaan muutaman lapun lisää. Viime talvena taisi laiskottaa kun kasvatin pinoa huovasta leikatuilla paloilla. Jokatoinen lappu on siis leikattu huovutetusta villapaidasta. Tämä valmiiksi tänä keväänä ennen kun pihahommat vie kaiken huomion. Voi sitten istua keinussa vaikka viltin kanssa ja nauttia kesästä, varsinkin jos on saanut lopputyön kunnialla tehtyä.