nukkehaaste 30min.

Kevät on. Sen huomaa siitäkin, ettei kutominen enää oikein kiinnosta. Alixin nukkehaasteesta sen sijaan innostuin. Mutta en malttanut lopettaa, vaan nyhräsin molempia hirviöitä ainakin tunnin.

anna ja toivo

Pienituloisena opiskelijana minulla harvemmin on rahaa osallistua mihinkään keräyksiin. Innostuin Unicefin nukkekampanjasta, vaikka kyllä heti tajusin, että kyse on ainakin minun kohdallani ihan puhtaasti itsekkäästä toiminnasta. Nukkejen ompeleminen on kivaa! Netti pusuaa mitä ihanampia esimerkkejä, joita olen jo pitkään katsellut ja ihaillut. En ollut valmis tinkimään omahyväisistä itseilmaisun tarpeista edes sen varran , että olisin noudattanut ohjetta kovin tarkkaan. Kaavaa kyllä käytin ja muuten kai tein sääntöjen mukaan, mutta varsinaista kansallisuutta nukesta on vaikea tunnistaa.Toivon, että huolivat. Näitä olisi mukava tehdä lisää. Kirjailu oli hauskinta. Niskasta olen erityisen ylpeä. (Pienet letit, kuva taas huono.) Vanua vielä vähän uupuu. Haluavat timmimpiä nukkeja, ei mitään mollamaijoja.

Ja tässä vielä yksi määrittelemätön kansallisuus. Näistä naamoista olisi kiva tehdä tilkkutäkki, mutta saa nähdä riittääkö into.

puuvillanaamat

Sain viimein kellarissa sijaitsevan keramiikkapajani, joka hetkessä täyttyy polkupyöristä ja bensakanistereista, tyhjennettyä. Osa sotkuista oli kyllä ihan omaa aikaansaannostani, oikeastaan suurin osa. Tyhjä pöytäpinta-ala innosti heti vaikka minkälaiseen tekemiseen. Painoin kangasta joskus kauan sitten keramiikan tekoon tarkoittamallani seulalla, joka oli aika kulunut ja muutenkin suttuinen. Ja siltä näyttää lopputuloskin. Mutta ei sillä väliä, aion käyttää kankaita kirjailun pohjana. Tänään jo vähän kokeilin ja ei tuhrut vielä ainakaan ärsyttäny. Taidan olla liiankin hyvä elämään oman epätäydellisyyteni kanssa. Äh, huomenna varmasti koko päivä lopputyötä…