hiano laukku

Hirveän harvoin tulee tilaisuuksia, joihin pitää pukeutua, ja siksi ne onkin aina niin ongelmallisia. Pukeutuminen on periaatteessa musta kivaa, mutta sitten kun pitäisi oikeesti olla toisiinsa sopivat kengät ja laukut ja ehjät sukkahousut.  Virkkasin nyt itselleni kerrankin kaukaa viisaana  käsilaukun. Pussukasta tuli  aika karvainen. En tiedä  onko huopaefekti vähän liikaa kesän juhliin, ei kai. Ai että, huopaiset ballerinatossut tän kanssa ois kyllä aika hauskat!

Ihan hieno laukusta mun mielestä kuitenkin tuli. Valkoinen osa on huopanen-lankaa ja musta puuvillaa. Huovutettuna laukusta tuli vähän turhan pieni, mutta efekti on silti kiva. Reunan musta rimpsu jäi vähän turhan paljon karvojen peittoon, mutta muuten tästä tuli mun mielestä ihan juhlava.

mustia lahjoja

Poikaystävällä oli synttärit. Kudoin tummat lapaset, kun tykkää käyttää mustia vaatteita. Mutta eivätpä ainakaan heti ole päässeet käyttöön, kun lojuvat täällä kotona. Itse toivoi lahjaksi mustetta. Ja Marjane Satrapin ihanan Persepolis -sarjiksen ostin vähintään yhtä paljon itselleni. Sekin on aika musta ainakin ulkoasultaan. Vielä käytiin katsomassa sarjakuvasta tehty elokuva, joka oli ehkä vieläkin mustempi, mutta hieno.

Kuvaan on sattumalta joutunut myös keskeneräinen forecast -neule, tuo epämääräinen mytty taustalla. Vielä puuttuu hiha.

valmis joo, mutta

tuleekohan tämmöstä eksoottisuuttakaan koskaan käytettyä. Pitää pysytellä noissa tilkkupeitoissa.

urbaaneja yksityiskohtia eucalyptuspastilleista

Karkkien sulattaminen ikkunoiksi oli niin hauskaa ja helppoa, että inspiroiduin tekemään tällaisen modernin tasakattoisen piparkakkutalon. Erityisen ylpeä olen suurista etuikkunoista. Panostus ikkunoihin näkyy sitten muun suunnittelun puuttumisena. Leivoin erilaisia ikkunapaloja ja sitten vasta ihmettelin että miten nämä elementit voisi kasata. Hauskaa oli. Sen verran karulta tuo musta kaupunkijoulu kuitenkin näyttää, että pitää varmaan vähän vielä koristella.