pellavia

Pääsiäisreissulta mökille toin mukanani sotkuisen pellavavyyhden. Pellava on ilmeisesti peräisin kansakoulun omilta pelloilta. Opettaja on varmaan kehrännyt käsityötunneille materiaalia. Kaappiin jäi vielä iso pahvilaatikollinen, josta hauskaa olisikin tehdä joku isompi sisustustekstiili koululle. Olen virkannut, (dylon)värjännyt ja neulonut langasta pieniä pyyhkeitä ja nyt verhot tulossa meidän kesämakkariin. Hienointa olisi ehkä kutoa kangaspuilla, jos osais. Oikeesti oikeesti haluaisin tehdä jonkun mielettömän hienon kuvakudoksen. Kutonut olen viimeksi yläasteella, loimia en ole luonut koskaan. Kansakoululla on aina niin kiireinen ja työteliäs ilmapiiri, että laiskana on vaikea siellä olla. Olisikohan tästä mulle omaksi kesäprojektiksi.

vanitas

Marimekon myyjä möi väkisin koko kuvion mitan kangasta. Vieläkin harmittaa. Mun mielestä jos hinta on ilmoitettu per metri, niin sillon saa ostaa vaikka 35 senttiä jos sattuu huvittamaan. Muutenkin suhtautuminen oli aika nuivaa, kun kerroin ostavani kangasta tilkkutöihin. Tuntui kuin olisin halunnut galleristilta ostaa maalausta vain pätkän. No, näin isoksi palaksi kangas kuitenkin lopulta jäi. Pallolaukulle seuraksi tarvittiin pallomekko. Kankaan nimi on osuvasti Vanitas.

hiano laukku

Hirveän harvoin tulee tilaisuuksia, joihin pitää pukeutua, ja siksi ne onkin aina niin ongelmallisia. Pukeutuminen on periaatteessa musta kivaa, mutta sitten kun pitäisi oikeesti olla toisiinsa sopivat kengät ja laukut ja ehjät sukkahousut.  Virkkasin nyt itselleni kerrankin kaukaa viisaana  käsilaukun. Pussukasta tuli  aika karvainen. En tiedä  onko huopaefekti vähän liikaa kesän juhliin, ei kai. Ai että, huopaiset ballerinatossut tän kanssa ois kyllä aika hauskat!

Ihan hieno laukusta mun mielestä kuitenkin tuli. Valkoinen osa on huopanen-lankaa ja musta puuvillaa. Huovutettuna laukusta tuli vähän turhan pieni, mutta efekti on silti kiva. Reunan musta rimpsu jäi vähän turhan paljon karvojen peittoon, mutta muuten tästä tuli mun mielestä ihan juhlava.

jättiläispanda

Lapsena minuun teki suuren vaikutuksen dokumentti kiinalaisesta tytöstä, joka maalasi hienoja akvarellejä pandoista ja apinoista. Pitkän aikaa maalasin itsekin vain pandoja. Se oli oikea kausi. Kolmannella luokalla koulussa opetettiin virkkausta ja innostuin siitä toden teolla. Virkkasin yhdelle pehmolelulle kokonaisen puvuston erilaisia vaatekappaleita. Muistan, kuinka minua tuolloin hieman nolotti lapsellinen puuha. Olinhan jo iso tyttö, enkä perjaatteessa enää kiinnostunut nukeista. Voi jos olisin tiennyt. Viikonlopun pandaohjelmaa katsellessa syntyi taas yksi lelu lisää, tällainen poikaystävän mukaan”inhorealistinen, kakkaa pyllyssään” vauvapanda. (sillä on rusehtava takapuoli, kun niin niillä on..) Aika söpö.