laiska töitään luettelee
Tällaisia taitaa olla kaikilla. Peitto isoäidinneliöistä on ollut kesken jo monta vuotta. Aina välillä kaivan sen laatikosta ja virkkaan muutaman lapun lisää. Viime talvena taisi laiskottaa kun kasvatin pinoa huovasta leikatuilla paloilla. Jokatoinen lappu on siis leikattu huovutetusta villapaidasta. Tämä valmiiksi tänä keväänä ennen kun pihahommat vie kaiken huomion. Voi sitten istua keinussa vaikka viltin kanssa ja nauttia kesästä, varsinkin jos on saanut lopputyön kunnialla tehtyä.
tuleekohan tämmöstä eksoottisuuttakaan koskaan käytettyä. Pitää pysytellä noissa tilkkupeitoissa.
Kudoin viime viikonloppuna tällaisen kypärän. Kuvasta ei oikein saa käsitystä siitä miten älytön se oikeasti oli, ylisuuret koiramaiset korvaläpät ja edessä hassu nenäsuojuksen tyyppinen asia. Yritin vielä pelastaa sen virkkaamalla lippaa, mutta mitään ei ollut tehtävissä.. Viikolla sitten aamutelevisiota katsellessa virkkasin hatusta toisen koiramaisen virityksen. Tää on omasta mielestä ihan hauska, mutta en tiedä onko musta käyttäjäksi.
Olen pitänyt pitkää taukoa neuleista. Tympäännyin, kun tuntui, ettei mikään onnistu, eikä tietenkään onnistu, kun en malta lukea ohjeita tai ainakaan noudattaa niitä. Mutta kaiken purkamisen jälkeen, tästäpä tulikin yllättäen aika kiva. Neule on pääosin olga-sukkien peruskuviota, jota neuloin kireillä 3,5 pyöröpuikoilla epätietoisena mittasuhteista. Ajatuksena oli jossain vaiheessa suoristaa neule ja päättää onko kyseessä topin vai tunikan helma. Olgan sahalaitareuna oli yksi lähtökohta koko vaatteelle, mutta kun se ei toiminutkaan vaan veti koko reunan makkaralle, neuloin lopuksi helmaan vielä resoria. Langat ovat poikaystävän äidin vanhoja. Sain monta kassillista vyyhtejä, joiden värit ovat pääosin erilaisia murrettuja ruskeita. Niistä varmaan lisää tulevaisuudessa. Tämä ensimmäinen neule noista, keltainen /beige yhdistelmä toimii mielestäni aika hienosti (ja vieläpä sointuu meidän seinään. ) Innostuin myös ajatuksesta yhdistellä eri paksuisia lankoja. (Helmassa ja olkaimissa paksumpaa beigeä.)
Pienituloisena opiskelijana minulla harvemmin on rahaa osallistua mihinkään keräyksiin. Innostuin Unicefin nukkekampanjasta, vaikka kyllä heti tajusin, että kyse on ainakin minun kohdallani ihan puhtaasti itsekkäästä toiminnasta. Nukkejen ompeleminen on kivaa! Netti pusuaa mitä ihanampia esimerkkejä, joita olen jo pitkään katsellut ja ihaillut. En ollut valmis tinkimään omahyväisistä itseilmaisun tarpeista edes sen varran , että olisin noudattanut ohjetta kovin tarkkaan. Kaavaa kyllä käytin ja muuten kai tein sääntöjen mukaan, mutta varsinaista kansallisuutta nukesta on vaikea tunnistaa.Toivon, että huolivat. Näitä olisi mukava tehdä lisää. Kirjailu oli hauskinta. Niskasta olen erityisen ylpeä. (Pienet letit, kuva taas huono.) Vanua vielä vähän uupuu. Haluavat timmimpiä nukkeja, ei mitään mollamaijoja.
Ja tässä vielä yksi määrittelemätön kansallisuus. Näistä naamoista olisi kiva tehdä tilkkutäkki, mutta saa nähdä riittääkö into.
Sain viimein kellarissa sijaitsevan keramiikkapajani, joka hetkessä täyttyy polkupyöristä ja bensakanistereista, tyhjennettyä. Osa sotkuista oli kyllä ihan omaa aikaansaannostani, oikeastaan suurin osa. Tyhjä pöytäpinta-ala innosti heti vaikka minkälaiseen tekemiseen. Painoin kangasta joskus kauan sitten keramiikan tekoon tarkoittamallani seulalla, joka oli aika kulunut ja muutenkin suttuinen. Ja siltä näyttää lopputuloskin. Mutta ei sillä väliä, aion käyttää kankaita kirjailun pohjana. Tänään jo vähän kokeilin ja ei tuhrut vielä ainakaan ärsyttäny. Taidan olla liiankin hyvä elämään oman epätäydellisyyteni kanssa. Äh, huomenna varmasti koko päivä lopputyötä…
Eikö ne vähän tämmöset ollu. Näissä taitaa kyllä olla isompaa joustinta. Mutta nimi sopii siitä syystä, että opetin poikaystävän veljelle sukantekoa ja neuloin nämä siinä sivussa uutena vuotena mökillä. Fancya ja muutenkin hienoa uutta vuotta vaan kaikille!
Näin käy kun ei yhtään suunnittele. Joulureissulle poikaystävän sukulaisten luo nappasin mukaan vain kerän shokkipinkkiä seiskaveikkaa ja virkkuukoukun. Vielä virkatessa en ollut päättänyt onko tekeillä hame, bolerontapainen takki vai lapsen nuttu. Alotin ja jatkoin ja tein tämän samaan tyyliin kuin aiemman virkatun takin, yhtenä kappaleena siis. Tällä kertaa helmassa on kuitenkin vielä kaksoispylväitä, ja tosi leveä siitä tulikin (ja aika hirveän epäsiisti, ei enää ikinä kaksoispylväitä.) Kun lanka loppui kesken viime metreillä, ompelin epäsymmetrisen takintekeleen umpeen ja tällainen liivi/paita/ nuttu on lopputuloksena. Sopisi jollekin pikkuprinsessalle, ennenkun venyy mun päällä.
