laiska töitään luettelee
Sain äidiltä Tallinnan tuliaisiksi sinisen liukuvärisen lankavyyhden. Se ei ole oikein minun näköinen, vaan äidin, joten siitä äidille kutomaan lahjalapasia. Lopputulos näyttää musta aika kivalta, langan sävy on pysynyt tähän asti melko samana. Saas nähdä miten käy, tuleeko tummansininen peukalo toiseen lapaseen. Nyt on hartiat niin jumissa, että taitaa olla kutomiset tältä joululta aikalailla kudottu. Usein on äidille tullut keskeneräisiä paketteja annettua, että jos nämä vielä loppuun.
Keksin mahtavan uuden graafisen työkalun, joka on valkoinen korjausnauha! Harmi, että kerkesin postittaa jo suurimman osan joulukorteista, ilman tuunausta siis. Kortit on peräisin tallinnalaisesta divarista, joku venäläinen postikorttisarja. Hienompia ehkä olivat ilman söhryjä, mutta jouluisempia ainakin nyt.
Annan innoittamat Olga -sukat valmistuivat itselle tässä harmaiden joululahjojen välissä. Ei voinut auttaa, näitä oli vaan niin älyttömän kiva kutoa. Mallikerta on tosi helppo ja nopea ja lankana valmiiksi raidallinen Fabel piti mielenkiintoa yllä. Terissä, kannoissa ja reunuksissa käytin Maija -sukkalankaa kun pelkäsin, ettei kirjava riitä. Jatkoin varren kuviota koko sukan matkalta ja aika pitsisethän näistä tuli. Värityksestä ja kuviosta voi väärällä silmällä löytää ysäri-inkkarifleecet, apua. Hurjat on.
Lahjapipo veljelle arveluttaa. Siitä tuli kyllä hieno, pieni lippa ja korvaläpät ja kaikki, mutta liekö taas jotenkin liian naisellinen, toivottavasti ei. Ainakin se on yksivärinen, mitään kirjavaa ei meidän perheessä muut käytä kuin minä. Jos ei näy veljen päässä, niin pihistän takaisin.
Ja kanat, lemmikkejä pitää päästä esittelemään.. Havahduin eilen auringonpaisteeseen ja lämpimään päivään ja päästin kanat pihalle kuopsuttelemaan. Olivat innoissaan.
Karkkien sulattaminen ikkunoiksi oli niin hauskaa ja helppoa, että inspiroiduin tekemään tällaisen modernin tasakattoisen piparkakkutalon. Erityisen ylpeä olen suurista etuikkunoista. Panostus ikkunoihin näkyy sitten muun suunnittelun puuttumisena. Leivoin erilaisia ikkunapaloja ja sitten vasta ihmettelin että miten nämä elementit voisi kasata. Hauskaa oli. Sen verran karulta tuo musta kaupunkijoulu kuitenkin näyttää, että pitää varmaan vähän vielä koristella.
Vauvoja tuntuu putkahtelevan joka puolella, kelleköhän nämä kävisi. Sukat valkoisesta Alpaca Dropsista ja Fabelista. Pahoittelen kuvan epätarkkuutta taas.
Toinenkin on toisessa kädessä. Virkkasin nämä lahjaksi, mutta en tiedä uskallanko antaa. Tällaiset asusteet on vähän vaikeita käyttää ja jakaa mielipiteitä.
Aiai, ei tuu mitään! Mulla ei ole omaa ompelukonetta, mikä takoittaa, että käyn vanhempien luona ompelemassa, naapurissa kyllä, mutta niiden koti on siis mullin mallin ja tynnä tilkkuja ja pölyä ja langanpätkiä. Ja lopputyö ei edisty yhtään!
Peitossa olevia läppiä voi käännellä ja ilmettä ehkä hiukan muuttaa. Lapset voisi sellaisesta ehkä tykätä, muutenkin tuli vauvanpeiton näköinen ja kokoinen. Näin myös unta raskaanaolosta. Apua, jos tämä on vauvakuumetta niin erittäin alitajuista sellaista.
